Sote-uudistus asettaa kovia vaatimuksia tiedonhallinnan ratkaisuille. Sote-sektorin IT-päättäjät ovat paljon vartijoina. Siksi läpi Suomen ulottuvaa yhteistyötä varten on perustettu UNA-hanke.

Sote-uudistuksen tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta. Samalla uudistuksella on tarkoitus kammeta väestön ikääntymisen aiheuttama sosiaali- ja terveysmenojen jyrkin kasvu loivemmaksi. Kustannusten kasvua pitäisi hillitä kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä.

Nyt tavoitteena on, että uudistus tulee voimaan vuoden 2020 alusta.

Vaikka monet yksityiskohdat ovat vielä mietinnässä ja käsittely eduskunnassa kesken, sote-uudistuksen edellyttämien tietojärjestelmien rakentaminen on käynnissä. UNA-hanke on keskeinen koko soten onnistumisen kannalta.

– Kaikki tekeminen lähtee palvelujärjestelmän toiminnasta ja asiakkaiden palvelutarpeen tunnistamisesta – totta kai mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla. Kyse on siis ennen kaikkea palveluprosessien muutoksesta. Mutta siinä onnistuminen edellyttää avointa yhteistyötä ja yhteen toimivia tietojärjestelmiä, muistuttaa hankkeen ohjelmajohtaja Erkki Kujansuu.

UNA-hanke perustuu modulaarisuusajatteluun. Sen mukaisesti järjestelmäytimen ympärille rakentuvaa ekosysteemiä kehitetään vaiheittain. Kokonaisuus palvelee sekä palvelujen järjestäjiä että tuottajia.

– Kaikki hyödyntävät samaa dataa, Kujansuu kiteyttää.

UNA-hankkeessa on Kujansuun mukaan lähdetty järjestelmien kehittämisessä evoluutiosta, mutta bisnesmallissa voidaan puhua revoluutiosta, niin kunnianhimoinen tavoite on taloudellisesti, toiminnallisesti sekä asiakasarvon kannalta.

 

Luottamus on keskeinen elementti.

Ydin ensiksi

Soten lykkääntyminen vuodella antoi tietojärjestelmien kehittämiseen lisäaikaa.

– Nyt meillä on mahdollisuus tehdä kattavampaa ja laadullisti parempaa. Pyrimme etenemään inhimillisen kokoisissa palasissa ja hyödynnämme olemassa olevia järjestelmiä niin paljon kuin on järkevää. Emme yritä saada kokonaisuutta kerralla valmiiksi, se tapa ei näytä toimivan missään, Kujansuu huomauttaa.

Vaiheittainen ratkaisu ei Kujansuun mukaan estä soten täysmääräistä aloittamista heti alusta alkaen. Jo alkuvaiheessa UNA-ydin mahdollistaa sote-palveluiden monituottajamallin.

– Ensimmäiseksi pitää rakentaa yhteiset asiakassuunnitelmat ja tilanteen sekä rahoituksen seuranta. Näiden toimintojen hallinnointi tapahtuu UNA-ytimessä, Kujansuu linjaa.

Seuraavassa vaiheessa UNA-ytimeen rakennetaan lisää toiminnallisuutta, esimerkiksi analytiikkaa sekä väestön terveyden seurantaa, ja samalla parannetaan toiminnallisia ominaisuuksia. Kujansuu uskoo, että viidessä vuodessa edetään laajamittaiseen asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamiseen.

Rajapintojen oltava avoimia

Hankinnoissa sote-sektorin toimijat ovat uuden edessä. Tähän asti hankintoja on tehty hyvin itsenäisesti vain omiin tarpeisiin perustuen. Sen seurauksena eri järjestelmät eivät toimi kovin hyvin yhteen valtakunnallisesti.

Jotta UNA-ytimen ympärille modulaarisesti rakentuvista osista muodostuu toimiva kokonaisuus, Kujansuu kannustaa sairaanhoitopiirejä pitämään huolta siitä, että rajapinnat ovat mahdollisimman avoimia.

– Tehdään yhdessä ja avoimesti sellaisia ratkaisuja, jotka eivät irrottaudu suunnitellusta kokonaisarkkitehtuurista. Uskokaa tekemiseenne ja uskokaa toisiinne, luottamus on keskeinen elementti. Rakentakaa vahva asiakkaasta lähtevä hallintomalli, Kujansuu kannustaa.

Samalla hän kehottaa järjestelmätoimittajia miettimään, minkälaisia modulaariseen maailmaan tuotavat ratkaisut voisivat olla.

– Soten palvelutuottajat ovat hyvin erilaisia, joten ne tarvitsevat oman tuotantonsa ohjaamiseen ja yhteisen asiakastiedon tuottamiseen erilaisia ratkaisuja. Tarvitaan ratkaisuja, jotka ovat ketterästi muokattavia ja kustannustehokkaasti integroitavia.

 

Nyt meillä on mahdollisuus tehdä laadullisesti parempaa.
 

Digitalisaatio kasvattaa palvelurepertuaaria
Pidemmälle digitalisoinnin hyötyjä terveydenhoidossa pohdittaessa Kujansuu sanoo sillä olevan suuri merkitys, että totuttujen palveluntuottajien rinnalle syntyy aivan uudentyyppinen palveluarkkitehtuuri.

– Syntyy uusia digitaalisia palveluratkaisuja, keinoälytohtoreita ja asiakkaan itse itselleen tuottamia palveluita sekä laitevalmistajien ja isojen lääkeyritysten IoT-maailmaan tuottamia palveluja. Tämä muuttaa koko markkinaa, Kujansuu visioi.

Hänen mukaansa asiakas hyötyy laajasta palvelurepertuaarista. Asiakas voi jatkossa myös hoitaa monia asioita itse asioimalla tekoälyn kanssa. Samalla terveydenhuollon ammattilaiset pääsevät tekemästä turhia rutiinitöitä.

– Tässä joudutaan miettimään sitä millä tavalla asiakkaan pitämä oma terveystietokanta kytkeytyy varsinaiseen potilastietojärjestelmään.

Kujansuun mukaan datan validiteetti varmistetaan parhaiten yhteisillä yksiselitteisillä käsitteillä ja tietomalleilla. Oleellista on myös, että järjestelmäratkaisut ovat niin yksinkertaisia ja joustavia, että ne tukevat käytettävyyttä. Lisäksi dataa pitää syntyä mahdollisimman automaattisesti.

Nopeasti etenevä digitalisaatio tuo sote-palveluihin paljon uutta. Kujansuu ei kuitenkaan näe, että se automaattisesti lisäisi palveluiden tasa-arvoisuutta. Riskinä voi hänen mielestään olla jopa päinvastainen kehitys.

– Digitaalisten ratkaisujen avulla pystytään tuottamaan palveluita alueellisesti tasa-arvoisesti, mutta väestöryhmien välillä tilanne voi olla toinen. Ongelma on se, että jos palveluiden pariin pääseminen tapahtuu digitaalisten kanavien kautta, toiset ihmiset pystyvät käyttämään niitä sujuvasti ja toisille se taas on hyvin vaikeaa, Kujansuu muistuttaa.

Hänen mukaansa yksi ratkaisu tasata eroja väestöryhmien välillä ja samalla mahdollistaa digitaalisuuteen perustuvien palveluiden järjestämistä on käyttää asiakkaita digimaailmassa avustavia palvelukoordinaattoreita.

Teksti Sami Laakso, kuva Laura Vesa