Elämme vuonna 2018 vallankumouksen aikaa, joka näyttäytyy meille laajana sosiaalisena muutoksena työelämässä. Työn luonne, tekemisen ja sopimisen mallit muuttuvat. Yhä useamman vastavalmistuneen nuoren ura tulee olemaan pirstaleisempi ja monimuotoisempi, kuin mihin olemme tähän asti tottuneet. Globaalit työmarkkinat verkottuneessa taloudessa mahdollistavat työn ja ajan sekä työn ja työsuhteen riippuvuuksien irtaantumisen (decoupling). Työurat myös yksilöllistyvät siirryttäessä verkostoihin ja alustoihin (platform). Kuinka nuori 15–16-vuotias kykenee arvioimaan muutoksen keskellä sitä, millaisella osaamisportfoliolla hän tulevaisuudessa pärjää?

CGI:n diginaiset Maankoodauskurssilla

Apua nuorten urasuunnitteluun Maankoodaus III -kurssilta

Pääsin mukaan pohtimaan tätä, kun Teknologiateollisuus Ry kokosi jäsenyrityksistään osaajatiimin, Diginaisten maankoodauskurssin. Kurssin aikana mietimme ratkaisuja siihen, kuinka voimme auttaa peruskoululaisia tekemään sellaisia valintoja, joilla he laajentavat mahdollisuuksiaan pärjätä tulevaisuuden työelämässä.

Ympäristön muutostahti on niin nopea, että emme kykene tunnistamaan tulevaisuuden ammatteja, joita teknologian kehitys meille mahdollistaa. Nuoria onkin haastavaa ohjata tulevaisuudessa tietylle opintopolulle tai tiettyyn ammattiin. Sen sijaan tavoitteenamme oli korostaa osaamisen kehittämisessä metataitoja ja linkittää nämä nuoren itsetuntemuksen kehittämiseen. Tästä syntyi ajatus visuaalisesta alustasta, joka inspiroi ja oivalluttaa nuorta näkemään omat mahdollisuudet laajasti vaihtoehtoisia opinto- ja ammattipolkuja tarjoillen.

Nuorten kokemia haasteita

Keskeisiä tutkimuskysymyksiämme olivat muun muassa millaisista ammateista nuoret ylipään haaveilevat, mitkä olisivat nuorten omakseen kokemia aloja, mitä he osaavat nyt ja mitä voivat oppia myöhemmin ja millaiset asiat he kokevat merkityksellisinä tulevaisuutta pohtiessaan? Kysymyksiimme haimme vastauksia muun muassa Malmin yläasteen opiskelijoilta Helsingistä.

Tutkimukseen osallistuneet nuoret kokivat, että heillä ei ole selkeää kuvaa ammattien sisällöistä, vaikka puhuttaisiin hyvin perinteisistäkin aloista, saati sitten digitalisaation tai uusien teknologioiden mahdollistamista ammateista. He kokivat myös, että olemassa olevat tietolähteet ammatin- ja opintojen valintoihin tarjoavat heikosti tukea työelämän tarpeista. Nuoret pitivätkin joko vanhemman, opintojen ohjaajan tai muun roolimallin kanssa käytävää keskustelua tärkeänä osana omia valintoja punnittaessa. Nuorille oman potentiaalin tunnistaminen ja itse oivaltaminen olivat merkityksellisempiä opintojen jatkon kannalta, kuin suorituskeskeinen numeroiden metsästys.

Setvin valjastaa datan nuorten päätöksenteon ja opintosuunnittelun tueksi
Teknologiateollisuuden jäsenyrityksinä haimme vastauksia datasta ja algoritmeista. Halusimme datan avulla nostaa nuorten tietoisuutta haussa olevien tehtävien luonteista, visualisoida heille työn kysynnän trendejä ja kuvata näissä tehtävissä vaadittuja metataitoja. Syntyi konsepti, joka sai nimekseen ”Setvin”. Se on idea teknisestä alustasta, jolla nuori voi kartoittaa häntä kiinnostavia ammatteja ja tunnistaa niissä vaadittavia taitoja. Se hyödyntää olemassa olevia tietolähteitä, mm. avoimia työnhakuilmoituksia, teknologiateollisuuden tuottamaa tutkimustietoa työelämän tarpeista, sekä yritysten ja oppilaitosten välisiä työnhakuportaaleja.

 

Konseptin avulla nuoren on mahdollista arvioida omia luontaisia piirteitään omalla kielellään muotoiltujen kysymysten avulla, jotka auttavat häntä ymmärtämään itseään ja kiinnostuksen kohteitaan.
 

Konseptin avulla nuoren on mahdollista arvioida omia luontaisia piirteitään omalla kielellään muotoiltujen kysymysten avulla, jotka auttavat häntä ymmärtämään itseään ja kiinnostuksen kohteitaan. Semanttisen haun pohjalta, nuori voi hakea suhteellisen vapaasti omia mielenkiinnon kohteita, esim. ”hyvinvointi, luonnonsuojelu, kansainvälisyys”. Näiden hakujen, ja mahdollisesti annettujen yksilön piirteiden pohjalta Setvin visualisoi, millaisia ammatteja ja tehtäviä markkinoilla on tarjolla, millaisia taitoja näihin vaaditaan sekä miten nämä resonoivat nuoren omaan arvioon luonteenpiirteistään. Lisäksi Setvin kuvaa näiden ammattien kysynnän trendin (nouseva, laskeva). Nuori voi ”tägätä” eli merkitä suosikkinsa, ja nostaa ne oman taitokartan rinnalle, ymmärtääkseen millaisia taitoja hänen tulisi kehittää.

Ajatus ei ole ohjata nuoria suoraan tiettyyn ammattiin, vaan ennemminkin inspiroida, laajentaa ja kuratoida nuoren valintoja. Setvin tarjoaa siis datan, jonka pohjalta nuoren on mahdollista luoda visio siitä, millaisia mahdollisuuksia hänelle on tarjolla. Toivottavaa on, että nuori avaisi Setvimen pohjalta keskustelun esim. opintojen ohjaajan tai vanhemman kanssa, ja he hyödyntäisivät dataa tulevaisuuden opintoja pohtiessaan.

Miten tästä eteenpäin?

Tunnistamamme työelämän muutokset ja tulevaisuuden tarpeet johtavat väistämättä siihen, että koulutusjärjestelmäämme kohdistuu myös uusia vaateita. Opintojen modulaarisuus eli ristiin eri opinahjojen hyödyntäminen lienee välttämätön jousto tulevaisuuden taitojen rakentamisessa ja ylläpidossa. Tämähän on meidän ammattilaisten haaste jo tänään. Joudumme disruptoimaan nykyosaamisemme siinä missä yrityksetkin rakenteensa ja arvonluontimekanisminsa. Jatkuva taitojen kehittäminen ja elinikäinen oppiminen lienee jo tätä päivää – joten onko kysymys ”mikä minusta tulee isona” enää relevantti?

Tutustu

Kirjoittajasta

Picture of Virpi Hyytiä

Virpi Hyytiä

Vice President, valtionhallinto

Olen Virpi Hyytiä ja toimin johtajana CGI:n valtionhallinnon asiakkuuksissa. Minulla on pitkä kokemus IT-alalta erityisesti myynnin, liiketoiminnan kehittämisen sekä kasvun johtamisen parista. Kasvun johtamisella on erittäin voimakas merkitys yrityksen kannattavuuteen, asiakastyytyväisyyteen, työmotivaatioon ja työtyytyväisyyteen. Kasvua syntyy ihmisten oppimisen kautta. Työssäni olen auttanut asiakkaita modernien ...

Kirjoita kommentti

Comment editor

  • No HTML tags allowed.
  • Lines and paragraphs break automatically.
Blogi-kommentoinnin ohjeet ja käyttöehdot