Tietoa ei Suomessa vielä osata riittävästi tuoda johtamiseen. Puhetta on enemmän kuin tekoja.
– Yleisesti ottaen suomalaiseen bisneselämään on aika hyvin levinnyt ymmärrys tiedon merkityksestä jollain tasolla, Tietojohtamisen professori Aino Kianto Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta aloittaa kohteliaasti.
Jatko on karumpaa. Kianto on tehnyt useampia empiirisiä kartoituksia siitä, miten suomalaiset yritykset ymmärtävät tiedon merkityksen.
– Vähintään 90 prosenttia suomalaisista yritysjohtajista sanoo, että tieto on heidän yritykselleen strategisesti aivan elintärkeä resurssi. Mutta kun on selvitetty miten tietoa oikeasti johdetaan, on havaittu että vain noin neljäsosalla organisaatioista on budjetti tietojohtamistoiminnoille. Ei budjetti ole ainoa mittari, mutta noin iso ristiriita on häkellyttävä.
Tiedolla johtaminen koetaan suomalaisissa yrityksissä yhä vielä lähinnä vain taloushallintoa ja johtoa koskevaksi asiaksi.
Mitä tietojohtaminen on?
Jos puhutaan tiedolla johtamisesta, johtajalla on tieto, ja sen tiedon avulla hän sitten tekee fiksuja liikkeitään. Kianto puhuu mieluummin tiedon johtamisesta tai tietojohtamisesta.
Miten pystytään organisoimaan ja johtamaan tietoa ja osaamista niin, että sen avulla voidaan luoda arvoa. Yleensä tietojohtaminen nähdään taloudellisen arvon tai kilpailuedun luomisena, mutta voi sen ymmärtää myös työviihtyvyyden parantajana.
– Tiedon johtaminen, knowledge management, edellyttää oivallusta siitä, että jokaisella työntekijällä organisaatiossa on jotain sellaista tietämystä ja osaamista, jota kenelläkään muulla ei ole, Kianto sanoo.
Johtamisen avulla pitäisi voida kannustaa ihmisiä hyödyntämään osaamistaan yrityksen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tieto on hajaantuneena ympäri organisaatiota.
– Suurimmaksi osaksi tiedonkin johtaminen on ihmisten johtamista. Ei auta että on hienot systeemit jos kukaan ei niitä käytä. Arvo luodaan nimenomaan inhimillisen toiminnan välityksellä.
Tieto tekee mahdolliseksi taitavan ja tavoitteellisen toiminnan. Valtaosa tiedosta ei ole kodifioitua tietoa, kirjoitettua tekstiä tai prosessikaavioita, vaan hiljaista tietoa, jota ihmiselle on muodostunut hänen elämänhistoriansa ja kokemustensa myötä.
– Se voidaan saada esiin intensiivisen, mielellään kasvokkaisen vuorovaikutuksen ja yhdessä tekemisen ja kokemisen kautta.
Haasteita piisaa
Tietotaloudessa arvon luonti perustuu siihen, mitä organisaatiossa tiedetään ja osataan tehdä sekä siihen, että osaamista pystytään myös uudistamaan ja kytkemään erilaisten kumppaneiden toimintaan. Se vaatii tietojohtamista.
– Aina ei ymmärretä, mikä yritykselle on arvokkainta tietopääomaa. Kyse on myös organisaation kulttuurista ja rakenteesta, ihmisten välisestä luottamuksesta ja verkostojen – myös organisaatiorajat ylittävien – toiminnasta. Henkilöstöhallinnon on mietittävä, miten ihmisiä voidaan motivoida jakamaan ja hyödyntämään tietoa, Kianto sanoo.
Asiaa ei helpota se, että tietojohtamiselle ei voida antaa yhtä ainoaa oikeaa reseptiä.
– Inhimillistä tietoa ei pystytä samalla tavalla kontrolloimaan kuin aineellisten resurssien virtoja. Se vaatii johtajilta isoa ajattelun muutosta.
Juttu on alun perin julkaistu Ratkaisu-lehdessä 2/2013
