Elämän ja uran uudistaminen ei käy käskyttämällä, vaan vaatii rohkeutta ja tahtoa – joita joskus avittaa pieni pakko. Johanna Kepfin tiellä yrittäjäksi ja ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi oli muutama mutka ja iso hyppy.

Toimin parikymppisenä valokuvaajana ja maskeeraajana. Pyöräytettyäni pari lasta iski lama ja jouduin miettimään, mihin sitten suuntautuisin, Johanna Kempf kertoo.

Valinta kohdistui kansainvälisen kaupan opintoihin ja sittemmin Nokia Networksiin. Kempf eteni nopeasti tiimin vetäjäksi.

– Rakastin työtäni yli kaiken. Minä ja kollegani teimme töitä intohimoisesti kehittäessämme organisaatiota, järjestelmiä ja prosesseja.

Kun Kempfin ehdotus kysyntä-tarjontaketjun muokkaamisesta meni läpi, hän halusi myös siihen sisältyvän johtavan roolin. Nimitys tulikin – ja jatkuva reissurumba Aasiaan. Silti nimenomaan asema bisneksen ytimessä rupesi murentamaan työn merkitystä.

– Johdin monia virtuaalitiimejä, mutta minulla ei enää ollut yhtään suoraa alaista. Ja juuri ihmisten henkilökohtaisesta johtamisesta nautin. Lopulta en enää tehnyt töitä liekeissä, vaan rättiväsyneenä, Kempf muistelee.

Pian Nokian ja Siemensin yhdistymisen ja 11 vuoden työrupeaman jälkeen Johanna Kempf irtisanoutui työstään ja muutti Saksaan perheensä luo.

Voimaannuttava kokemus käännekohtana

– Tarvitsin aikalisää miettiä, mitä toivon jatkossa tekeväni. Onneksi perheen taloudellinen tilanne salli sen ja aviomieskin ymmärsi tilanteeni. Muutos entiseen oli samalla sekä helpotus että pelottava paikka.

Kempfin tuumaustauko kesti pari vuotta. Sinä aikana hän muun muassa opiskeli saksan kieltä ja aktivoitui taas valokuvaajana. Oivallus oikeasta tiestä eteenpäin heräsi pitkällä lounaalla entisen esimiehen kanssa. Keskustelusta sukeutui pienimuotoinen ratkaisukeskeinen valmennussessio.

– Havahduin huomaamaan, että voisin hyödyntää taitojani ja kokemustani monenlaisessa muussa kuin siihen asti tekemässäni työssä. Se oli niin voimaannuttava kokemus, että päätin itsekin ryhtyä opiskelemaan ratkaisukeskeistä valmennusta, Kempf toteaa.

Omatoiminen opiskelu johti työtilaisuuksiin valmentajana ja mentorina. Viime syksynä Kempf aloitti Ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa. Tavoitteena on hankkia lisäoppia, työkaluja ja ammatillinen pätevyys.

Valmennus ja valokuvaus samassa paketissa

Tämän vuoden alusta alkaen Kempf on toiminut yksityisyrittäjänä. Hän puurtaa pitkää päivää valokuvauksen ja valmennuksen merkeissä. Tavoitteena on saada opinnot putkeen ja yritys hyvään nousukiitoon.

– Haluan omalta osaltani ottaa yhteiskunnallista vastuuta ja mahdollisuuksien mukaan myöhemmin työllistää muitakin.

Työssään Kempf aikoo yhdistää valokuvausta ja valmentamista. Juuri nyt häntä kiinnostaa erityisesti reflektoiva valokuvaus, jota organisaatiot voivat hyödyntää esimerkiksi tiimien yhteistyön vahvistajana tai ongelmien ratkaisijana.

– Kyse on siitä, että tiimin jäsenet tekevät esimerkiksi draaman tai komedian keinoin kuvaelmia tiimistä tai sen työstä – ylipäätään asiasta, jossa he haluavat päästä eteenpäin. Kuvauksen jälkeen tiimin jäsenet pohtivat ja arvioivat niin yksin kuin yhdessä kuvaelman herättämiä tuntemuksia, kokemuksia ja oivalluksia.

– Tällainen interaktiivinen toimintatapa hitsaa hyvin yhteen vaikkapa organisaatiomuutoksen jälkeen, Kempf arvioi.

Alaston rakkaus esille Yksi entisen bisnesmanagerin kiintoisimmista lähitulevaisuuden projekteista kertoo alastomasta rakkaudesta.

– Teen alastonkuvasarjaa rakkauden tunteesta. Kuvattavani ovat tavallisia ihmisiä, joiden kanssa olen syvällisesti keskustellut rakkaudesta. Suunnittelemani näyttely sisältää kuvien lisäksi näitä pohdintoja.

Suoraviivaisesti toimimaan tottuneelle Kempfille taideprojektikin on rohkeutta kysyvä oppimisprosessi.

– Pitkää raskausaikaa seurasi vaivalloinen synnyttäminen, jonka jälkeen tuotos vielä pitäisi uskaltaa näyttää julkisesti.

Artikkeli on alun perin julkaistu Ratkaisu-lehdessä 1/2015

Ratkaisu-lehden kotisivulle