CGI Suomen blogi
Heikki Aatola

Täydellisen terveyden tavoittelusta hyvinvoinnin saavuttamiseen

Soten varsinainen tavoite kaipaa päivitystä. On aika keskittyä siihen, mitä sote-toiminta tuottaa yksittäisille kansalaisille.

WHO määritteli vuonna 1948 terveyden ”täydelliseksi fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi hyvinvoinniksi”. Tämä on osoittautunut saavuttamattomaksi tavoitteeksi.

Machteld Huber kollegoineen julkaisi vuonna 2011 vaihtoehtoisen määritelmän. Sen mukaan terveys on ”kyky sopeutua arkeen ja pärjätä omatoimisesti (the ability to adapt and self manage)”.

Määritelmä tuo tavoitteen lähemmäksi kansalaista. Se myös hyväksyy riittävän tason täydellisyyden sijaan. Arkeen sopeutuminen on huomattavasti konkreettisempaa kuin pyrkimys täydellisyyteen, arki kun on jokaisen henkilökohtainen kokemus. Täydellisyys sen sijaan on jonkun muun ulkopuolelta asettamaa.

Täydellisen terveyden tavoittelusta hyvinvoinnin seuraamiseen

Jotta tavoite saavutettaisiin kustannustehokkaasti, kaikkien sote-interventioiden pitäisi tapahtua laadukkaasti. Laatu pitää tässä yhteydessä ymmärtää vähintään kuudella eri osa-alueella ja kahdella eri aikaikkunalla.

Ammattilaisten ja tuottajaorganisaatioiden pitäisi saada joka viikko tieto siitä, ovatko he toimineet

  • tehokkaasti (ilman tuhlaamista),
  • turvallisesti (ilman haittatapahtumia),
  • asiakas/potilaskeskeisesti (kansalainen on osallistunut) ja
  • oikea-aikaisesti (hoidettu vaiva ei ole ollut liian pieni eikä liian suuri).

Laadun kaksi muuta osa-aluetta vaativat tarkasteluun pidemmän aikaikkunan:

  • Vaikuttavuus (enemmän pärjäämistä tai parempi ennuste) ja
  • yhdenvertaisuus (samaan vaivaan samanlainen interventio maantieteestä ja sosiaaliluokasta riippumatta)

selviävät analysoimalla tietoja vuositasolla.

Vaikuttavuus ansaitsee muutaman tarkennuksen. Vaikuttavuuden arvioinnin sanotaan usein olevan vaikeaa. Tämä on helppo ymmärtää, jos tavoitteena on ollut täydellinen hyvinvointi.

Asetelmaa pitääkin muuttaa ja keskittyä arjessa pärjäämisen sekä ennusteen parantamiseen. Pärjääminen on pääosin itse koettua (kansalainen itse kertoo) – mutta samanaikaisesti myös riittävää objektiivisesti arvioitua toimintakykyä (mitattavaa suorituskykyä).

 

openSaammeko sote-interventiolla muutettua elämänkaaren kulmakerrointa suotuisammaksi ja siten yksittäisen kansalaisen ennustetta paremmaksi?close

Mittauksissa pitää ottaa huomioon, että tavoitetaso on iästä riippuvainen ja muuttuu siten koko ajan. Usein unohtuu, että toimintakyvyn perustana olevan fyysisen suorituskyvyn huippu saavutetaan n. 30 vuotiaana. Sen jälkeen laskua tapahtuu noin yksi prosentti vuodessa. Keskimääräisen työuran aikana laskua ehtii tulla jo yli kolmannes.

Fyysisen suorituskyvyn vääjäämätön lasku selittää sitä, miksi maksimaalinen elinikä ei ole pidentynyt, vaikka keskimääräinen elinajanodote on meillä Suomessa edellisten 150 vuoden ajan jatkuvasti noussut. Fyysinen suorituskyky määrittää siis meidän elämänkaaremme ja sitä on mahdollista käyttää biologisena ikänä.

Tätä biologista ikää meidän tulee hyödyntää myös vaikuttavuusarvioissa. Iso kysymys on, saammeko sote-interventiolla muutettua elämänkaaren kulmakerrointa suotuisammaksi ja siten yksittäisen kansalaisen ennustetta paremmaksi?

Keskitymme tässä blogisarjassa kehittyneisiin analytiikkamalleihin erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alueille. Seuraavien blogien aiheet ovat vaikuttavuuden mittaaminen, vaikuttavuuden johtaminen ja kehittyneen analytiikan käyttöönotto.

Heikki Aatola, Asiantuntijalääkäri, LT
heikki.aatola@cgi.com
040 173 8076

Pentti Kurki, Director, Digital Insight
pentti.kurki@cgi.com
040 741 2021

Kari Natunen, Vice President, Consulting, Welfare and Local Government
kari.natunen@cgi.com
040 836 9962

 


  

Tutustu myös

Blog moderation guidelines and term of use