Juha Rossi

Superhessuista moniosaajiksi!

Arvostan ihmisten syvää osaamista ja vankkaa ammattitaitoa nykypäivän työelämässä erittäin korkealle. Erityisosaaminen ja ammattitaito ovat kiistatta tämän päivän kysyttyjä taitoja, joita pyritään kehittämään ja kasvattamaan niin meidän työ- kuin yksityiselämässämmekin.

Moniosaajat työssä

Viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana osaamisen vaatimukset ovat muuttuneet huomattavasti tässä digitalisoituvassa maailmassamme. Vielä 80- ja 90-luvuilla oli äärimmäisen harvinaista, että yksi henkilö oli vain yhden erityisosaamisalueen syväosaaja, niin sanottu ”Superhessu”. Eli henkilö, joka oli äärimmäisen kova ammattilainen, mutta vain yhden tietyn kontekstin parissa. Näinä kuuluisina "vanhoina hyvinä aikoina" ammattilaisten vastuut olivat pakostakin laajempia, koska yksinkertaisesti huippuosaajia oli vähän, jos ollenkaan.

 

Erityisosaaja voi olla myös pullonkaulana

Nykyään tilanne on toinen. Erityisosaajia on paljon ja toki osaamisalojakin moninkertainen määrä aikaisempaan verrattuna. Tässä tilanteessa on niin hyvää kun huonoakin. Ammattilaisten määrä tarjoaa uusia vaihtoehtoja nykyisiin ongelmia ja tuottaa uusia ratkaisuja. Pahimmillaan taas hyvin kapean sektorin syväosaaminen tarkoittaa sitä, että tietyn kokonaisuuden tekemiseen tarvitaan aikaisempaa suurempi joukko ihmisiä. Toinen iso riski on se, että yksittäisistä osaajista ja heidän saatavuudestaan tulee työn valmiiksi tekemisen kannalta pullonkaula ja riski. Yksinkertainen esimerkki: tiimissä on suunnittelija, koodari ja testaaja. Jos koodari on esimerkiksi sairaslomalla, tiimi ei voi tehdä mitään valmiiksi.

 

I-osaaja, T-osaaja ja tiimityö!

Agile-maailmassa puhutaan usein "I"-osaajista ja "T"-osaajista. Ensimmäinen on yhden alan syväosaaja ja jälkimmäinen on henkilö, jolla on oma erityisosaamisalue ja tämän lisäksi hyvä ymmärrys ja osaaminen muutamista muista esimerkiksi teknologioista. Ketterien tiimien tärkein ominaisuus on kyky tehdä työnsä valmiiksi, mitä ikinä se vaatiikaan. Tällöin on erittäin oleellista, että tiimin onnistuminen ei ole kiinni yksittäisen osaajan panoksesta tai saatavuudesta, tiimin pitäisi aina olla enemmän kun osiensa summa.

"T"-osaajien kasvattaminen luo yrityksille parempaa sietokykyä koko ajan vaihteleviin tilanteisiin, niin positiivisiin kun negatiivisiinkin. Tiimiläiset voivat paikata toisiansa varmistaen, että tiimi saavuttaa tavoitteensa. Se, kuka teki sen suurimman ponnistuksen ei ole merkityksellinen asia. Agile-hankkeissa ei yleisesti mittaroida yksilöitä vaan tiimejä. Jos yksilöiden mittaamiseen on tarvetta, niin yksittäisen ketterän osaajan onnistuminen tulisi mitata siitä, miten paljon hän edesauttaa tiimin onnistumista, esimerkiksi laatu, tuottavuus, innovaatiot ja niin edelleen. On päivän selvää, että kaikki eivät voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita, mutta mitä laajempi meidän osaaminen on, sitä varmemmin onnistumme hankkeissamme.

 

openTiimin pitäisi aina olla enemmän kun osiensa summaclose

 

Ketterissä menetelmissä kehotetaan ihmisiä poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, aktiivisesti kokeilemaan ja oppimaan uutta. Esimerkiksi parityöskentely on loistava tapa tehdä jatkuvaa tiedon ja osaamisen siirtoa tiimin sisällä, jolloin oppiminen tapahtuu ilman, että työn tekeminen taukoaa. Tätä toimintatapaa voin lämpimästi suositella kaikille!

Kirjoittaja Juha Rossi toimii CGI:ssä agile-konsultointipalvelujen johtajana ja hänellä on vuosien kokemus niin ketteristä muutoshankkeista kuin kouluttamisestakin. Juhan tavoitat osoitteesta: juha.rossi@cgi.com

Tutustu myös

Blog moderation guidelines and term of use