Tämän päivän digitaalisessa toimintaympäristössä ei enää riitä, että tietojärjestelmät vain tukevat organisaation toimintoja. Yhä enemmän tietojärjestelmien on hoidettava merkittäviä osia toiminnoista itsenäisesti ja automaattisesti. Tällöin integraatiot ovat organisaation digitaalinen hermojärjestelmä, joka mahdollistaa toiminnan tosiaikaisuuden ja kustannustehokkuuden sekä vahvan asiakaskokemuksen tuottamisen.
Meillä ihmisillä hermojärjestelmä huolehtii siitä, että tunnistamme ympäristön ja tilanteen, jotta voimme sopeuttaa toimintamme kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Hermojärjestelmä vastaa meillä viestinkuljetuksesta ja ohjaa fyysistä toimintaamme. Vastaavasti integraatiokyvykkyys määrittelee organisaation digitaalisen kehitysasteen – sen, miten organisaatio pystyy kytkeytymään digitaaliseen ympäristöönsä ja hyödyntämään sitä edukseen.
Uudet toimintaympäristön vaatimukset edellyttävät aivan uudenlaista ajattelua sovellusarkkitehtuurin suunnittelussa. Integraatiokehittämisen ensimmäisinä vuosina taisteltiin pääasiassa liitäntäteknisten haasteiden äärellä; elimme integraatiokeskeistä aikakautta (Enterprise Application Integration - EAI). Liitäntäongelmien ratkettua ja palveluväylien yleistyttyä olemme siirtyneet palveluorientoituneeseen aikakauteen (Service Oriented Archictecture, SOA), jossa palvelu tuotetaan sitä pyytävälle. Nyt, uuden tosiaikaisuuden vaatimuksen äärellä olemme siirtyneet tapahtumaorientoituneeseen (Event Driven) aikakauteen, jossa organisaatio tarkkailee operatiivista ympäristöään ja siellä syntyviä ärsykkeitä sekä reagoi niihin sitä kenenkään erikseen pyytämättä.
Tapahtumaorientoituneessa arkkitehtuurissa integraatiokyvykkyys rakentuu erityisesti kahden elintärkeän tekijän varaan, jotka ovat
- keskitetty palveluväylä (Enterprise Service Bus - ESB) sekä sen ympärille kootut tarvittavat muut teknologiset kyvykkyydet.
- palveluväylää ylläpitävä ja sen hyödyntämistä ohjaava integraatio-osaamiskeskus (Integration Competence Center - ICC).
Integraatiokyvykkyyden keskiössä on palveluväylä, jonka ympärille voidaan koota organisaation tarvitsemat muut tekniset kyvykkyydet, kuten bisnesprosessien automatisointiympäristö (Business Process Mangement - BPM), operatiiviset päätöksentekojärjestelmät (Business Rules Management System - BRMS) sekä organisaation kommunikointirajapinnat ulkomaailmaan. Näiden kyvykkyyksien rakentamiseen tarvitaan näkemystä ja osaamista, jotka tulee koota integraatio-osaamiskeskukseen. Syntyvä digitaalinen hermokeskus tulee suunnitella ja toteuttaa keskitetysti, yli yksittäisten hankkeiden. Näin varmistetaan kokonaisvaltainen digitaalinen hermojärjestelmä, joka sitoo digitaalisen ohjauksen piiriin kaikki organisaation operatiiviset saarekkeet.
Integraatiokyvykkyyden tulee kuitenkin olla kiinteä osa organisaation kokonaisarkkitehtuurikäytäntöä. Se ei saa olla erillinen tieteenala organisaation sisällä. Elinvoimainen, koko organisaation kattava kokonaisarkkitehtuurikäytäntö on keskeinen edellytys digitaalisuuden tarjoamien mahdollisuuksien kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen.
