Olisiko lääkäreistä lääkkeeksi pirstoutuneen terveydenhoidon yskähtelevien järjestelmien hoitoon?

Kuulun niihin, jotka eivät ole koskaan kunnolla oppineet käyttämään kynää. Tietotekninen maailma sopii minulle, mutta tykkään tehdä ihmisten kanssa töitä. Siinä mielessä en ole nörtti, nauraa lääkäri Lauri Ahonen.

Vähän yli kolmekymppisellä Ahosella on iästään huolimatta 27 vuoden tietotekninen kokemus. Kun hänelle pari vuotta sitten tarjoutui mahdollisuus yhdistää lääkäri- ja nörttiminänsä työssä, hän tarttui tilaisuuteen.

Ahosen mielestä nykyjärjestelmistä voi pienkehittämisellä ja hallitulla, jatkuvalla työllä saada paljon nykyistä enemmän irti.
– Tarve on tunnistettu jo kauan sitten, mutta CGI ymmärsi että tähän pitää saada lääkäreitä mukaan.

Iso muutos

Potilastietojärjestelmä on muuttumassa mentor-henkiseksi; se on työskentelyn tukena, eikä kaikkea tarvitse aina keksiä itse. Tärkeää on myös saada käyttöliittymäsuunnittelijat ymmärtämään, miten lääkäri työskentelee.
– Ei tässä taikuutta tehdä, vaan tunnistetaan tarpeita ja rakennetaan järjestelmää niiden pohjalta. Olen kai vähän idealistinörtti, mutta luotan hallittuun ja turvalliseen tietoon, joka liikkuu ja jota käytetään oikein eri paikoissa.

Ahosen mukaan hoitovastuun siirto on perinteisesti aloitettu pirstaloimalla tieto lomakkeisiin.
– Jos olisin 60-vuotias lääkäri ja kärsinyt lähetteiden kanssa koko ikäni, varmaan vain jatkaisin niin. Mutta kyllä kaikkien pitäisi työssään välillä miettiä, onko tässä mitään järkeä.

Potilaalle kehitys näkyy vastaisuudessa ehkä selvimmin siinä, että hän voi itse täyttää järjestelmään tietoa terveydentilastaan ja vaikuttaa näin terveyteensä turvallisesti.

Ihminen pysyy

Ahosen mukaan ihmistä tarvitaan lääkärin työssä jatkossa yhtä paljon kuin ennenkin, mutta turha hallinnollinen painolasti jätetään pois. Samalla auktoriteettia katoaa.
– Potilaat alkavat olla elämänsä asiantuntijoita, joille ei noin vain sanella vastaanotolla, että ”tee näin”. Teknologia vapauttaa lääkärille aikaa, jolloin lääkäri keskustelee enemmän ja tekee parempia hoitopäätöksiä. Näin potilaat ovat tyytyväisempiä ja ehkä hoitotuloksetkin paranevat.

Potilastiedon kansallisen arkiston kehittymisen myötä tarjoutui mahdollisuus uudistaa laajemminkin potilastietojärjestelmien käyttöliittymiä.
– Meistä oli järkevää tehdä jotain uutta eikä pakottaa vanhoja ominaisuuksia uuteen muottiin. Suurin muutos on se, että tiedon tuottaminen on tehty lääkärin kannalta ihan uusiksi. Käytettävyys Uranus-potilastietojärjestelmässä on aivan toista luokkaa kuin ennen.

Kun Ahonen aloitti järjestelmäkehityksessä, ilmapiiri kentällä oli että ”ei mikään kuitenkaan muutu”.
– Koska tietojärjestelmät muka ovat niin kankeita. Eivät ole. Ne ovat notkeita kuin rotat jos ne konfiguroidaan hyvin ja puretaan käytännöt oikeiksi toiminnoiksi.

Vähemmän virheitä, enemmän laatua

Kun potilastietojärjestelmät ovat tulleet lääkintä-laitedirektiivin piiriin, viranomaisvaatimukset turvallisuudesta ovat tiukentuneet. Keskiössä on potilaan hyvinvointi.
Lääkäri Sakari Karhuvaaran mukaan ratkaisut pitää tehdä niin, että potilaalle ei tule riskiä. Oikean lääkityksen määrääminen on yksi tärkeimmistä asioista, joihin riskejä voi liittyä.

Karhuvaara toimii neljänä päivänä viikossa työterveyslääkärinä ja yhden hän käyttää potilastietojärjestelmän kehityksen parissa.
– On tärkeää, että kehitystyössä on lääkäreitä, mutta siinä pitäisi olla enemmänkin koko kliinisen työyhteisön ammattilaisia. Lääkärit ovat vain yksi osa potilaan hoitamista.

CGI:ssä potilastietojärjestelmien kehitystiimissä työskentelee omien ja kumppanien asiantuntijoiden lisäksi muun muassa lääkäreitä, sairaanhoitajia ja osastosihteerejä.

Terveydenhoidon tietojärjestelmän tulee tukea ja ohjata työtä ja tuoda oikeaa informaatiota tarvittaessa sekä tarjota muistutuksia, sillä hallittavan tiedon määrä on melkoinen. Tieto pitää saada talteen kätevästi työn ohessa ja kerran tallennetun tiedon on oltava käytettävissä monipuolisesti.
– Kokonaisuus on monimutkainen ja työtä tehdään paljon organisaatiorajojen yli. Siksi tiedon pitäisi kulkea kokonaisuuksina ja kätevästi. Pitäisi siis siirtää asiallista tietosisältöä mieluummin kuin lomakkeita. Nykyään ensin tehdään ja sitten kirjoitetaan mitä tehtiin.

Monissa paikoissa joudutaan yhä kirjautumaan useaan eri järjestelmään, hakemaan tietoja ja siirtämään sitä toisiin järjestelmiin. Toki tiedot saadaan nytkin siirretyksi järjestelmästä toiseen. Tiedot ovat kuitenkin usein hajallaan ja vaikeasti saatavissa jo organisaation sisäisissä järjestelmissä.
– Kun potilastietojärjestelmät kehittyvät, virheiden mahdollisuus pienenee ja hoidon laatu paranee. Järjestelmä tuottaa oikeita tietoja, jotka tukevat hoitopäätösten tekemistä. Se parantaa potilasturvallisuutta ja nopeuttaa prosesseja, Karhuvaara sanoo.

Artikkeli on alun perin julkaistu Sote & Suomi -teemalehdessä