Paras aika uudistua

Tiukan paikan tullen Suomi on aina pystynyt uudistumaan. Niin nytkin, kunhan vain taas rohkeutta riittää. Kysyimme ministeri Paula Risikolta evästyksiä eteenpäin.

  

Millaista rohkeutta Suomessa nyt tarvitaan?

Tarvitsemme entistä enemmän rohkeutta kokeilla ja joskus epäonnistua. Ylipäätään meidän pitäisi entistä enemmän uskaltaa hyödyntää osaamistamme. Huomiota ja satsauksia vaativat niin digitalisaation mahdollisuudet kuin avoin tieto ja sen tehokas käyttö kunnissa ja valtiolla. Rohkeutta ovat osoittaneet kiitettävästi ainakin yrittäjät.

Myös valtion sisäisissä uudistuksissa olemme olleet rohkeita. Perustietotekniikan kokoaminen Valtori-palvelukeskukseen etenee hyvää vauhtia. Se merkitsee melkoista myllerrystä ja vastaliikettä 1990-luvun alussa alkaneelle hajautuksen kaudelle. Sen sijaan hallinnon sisäisten prosessien ja sähköisten palveluiden kehittämiseen tarvitsemme lisää uskallusta. Hallinnostamme puuttuvat sellaiset uudistukset, joita on jo tehty yksityisellä puolella. Emme esimerkiksi ole vielä nostaneet sähköistä palvelua ensisijaiseksi palvelutavaksi.

Kansallinen palveluarkkitehtuuri – sähköisten palveluiden kokoaminen yhden asiointipisteen taakse – on kuitenkin hyvin rohkaiseva hallinnon prosessien kehittämishanke. Siinä palveluita katsotaan kansalaisten näkökulmasta ja tietoja hyödynnetään kansalaisten tarvitsemalla tavalla.

  

Ikääntyvän väestön vaikutukset, julkisten palvelujen tehokkuusvaatimukset sekä kuntien ja valtion talouspaineet muodostavat
haastavan yhtälön. Mitä muutoksia täytyy tehdä, jotta kokonaisuus pystytään ratkaisemaan kestävästi?

Mielestäni on kolme suurta muutostarvetta. Julkisen hallinnon rakenteet täytyy uudistaa ja kuntien tehtäviä vähentää; valtion ja kuntien tuottavuutta pitää parantaa tehostamalla prosesseja ja digitalisaatiota; kustannusvaikuttavuus vaatii kehittämistä. Valtiota ja kuntia tulee ohjata kokonaisuutena niin, että aikaansaamme selkeät rakenteet. Tähän sisältyvät sekä valtion keskus- ja aluehallintouudistus että kunta- ja palvelurakenteen uudistukset.

Hyvinvointipalvelujen kustannusvaikuttavuuden lisääminen edellyttää uudistuksia palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Niiden myötä kunnan rooli ja asema palvelujen järjestämisessä, tuottamisessa ja rahoittamisessa muuttuvat. Samalla on syytä varmistaa, ettei kunnan toiminta pirstoudu sektorikohtaisesti ja että kunnat ohjaavat myös ylikunnallisia organisaatioita säilyttäen riittävän taloudellisen liikkumavaransa.

Siltä osin kuin palvelurakenne – esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut – erkaantuvat kuntarakenteesta, valtiovarainministeriön tulee osallistua tehtävien siirtoa koskevaan valmisteluun ja vastata osaltaan uusien kunta- ja palvelurakenteiden luomisesta.

Julkisen hallinnon digitalisaation nopeuttaminen edellyttää sähköisten palvelujen laajaa käyttöönottoa valtion ja kuntien palveluissa. Valtion ja kuntien ICT-ratkaisujen nykyinen hajanaisuus on merkittävä kansantaloudellinen ongelma ja este sähköisten palvelujen toteuttamiselle. Julkisen hallinnon pitää jatkossa pystyä muotoilemaan asiakaslähtöisiä palveluita yhdessä asiakkaiden, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa.

Valtion ja kuntien julkisen hallinnon käyntiasiointi uudistuu ja organisoituu yhteiseksi toiminnaksi vuosina 2016–2019. Etäpalvelu vakiinnutetaan uudeksi palvelukanavaksi julkisen hallinnon asiointipisteissä ja kotikäytössä vuodesta 2016 alkaen.

  

Kuinka uudistusten onnistuminen voidaan varmistaa?

Päätöksenteossa tarvitsemme tietoa, järkeä ja tunnetta. Muutosvastarinta syntyy useimmiten tiedon puutteesta ja epätietoisuudesta. Miksi muutos tai uudistus pitää tehdä, mitä se tarkoittaa, mihin se vaikuttaa ja johtaa? Meidän pitää siis pystyä parantamaan tiedolla johtamista.

Valtion ja kuntien tuottavuuden parantaminen vaatii tieto- ja tilastopohjan vahvistamista sekä mahdollisuuksia arvioida tuottavuutta ja tuloksellisuutta. Uudistettu julkisen talouden ohjausjärjestelmä – eli julkisen talouden tavoitteiden seuranta – edellyttääkin luotettavaa ja vertailukelpoista arviointitietoa valtion ja kuntien tuottavuus-, tuloksellisuus- ja vaikuttavuuskehityksestä.

Lisäksi päätöksentekijät tarvitsevat jatkossa yhteistä näkemystä tuottavuudesta ja sen tavoitteista. Valtion ja kuntien rakenteiden uudistamisessa valtiovarainministeriöllä on ohjaava rooli. Yhteistyö eri hallinnonalojen sekä valtion ja kuntasektorin välillä vaatii vielä kehittämistä.

  

Mitkä ovat tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet julkisten ja kunnallisten palveluiden tuottamisessa? Miten valtio voi tukea kuntien tietotekniikkavalmiuksia?

Tieto- ja viestintätekniikka on avainasemassa vastattaessa julkisen hallinnon tuottavuuspaineisiin. Digitalisointi ja automatisointi auttavat luopumaan tarpeettomista työvaiheista ja hyödyntämään tietojen vaihtoa. Tarvittavien säästöjen ja rakennemuutosten toteutuminen saadaan varmistettua edistämällä järjestelmien yhteentoimivuutta. Sähköinen asiointi tehostaa työn tuottavuutta kaikissa palvelutuotantoprosessin vaiheissa. Palveluja ei kuitenkaan pidä mekaanisesti muuttaa sähköisiksi.

Julkisen hallinnon tuottavuus paranee parhaiten, kun palveluprosessit mietitään kokonaisuutena uudelleen ottamalla monipuolisesti huomioon tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuudet. Hallitus odottaa paljon kuntasektorin tuottavuuden edistämiseltä ja on osaltaan käynnistänyt kuntasektorin tuottavuuteen tähtääviä toimenpiteitä.

Tuottavuus edellyttää ennakkoluulotonta rakenteiden muuttamista, palveluprosessien muokkaamista sekä avointa vuoropuhelua palvelujen käyttäjien, kuntien ja valtion henkilöstön kanssa. Tärkeintä on suunnitella uudet palvelut käyttäjälähtöisesti.

  

Mitä pidätte suomalaisen tietotekniikkaosaamisen vahvuuksina? Mitkä julkiset ja kunnalliset palvelut tarvitsevat suomalaista tietotekniikan palvelutuotantoa?

Digimurros mahdollistaa uusia tapoja tuottaa palveluja, mutta samalla se tekee palvelutuotannosta yhä globaalimpaa. Suomalaisen tietotekniikkaosaamisen vahvuutena on korkeatasoinen koulutus yhdistettynä lainsäädäntömme sekä hallinto- ja palvelujärjestelmämme tuntemukseen. Kannattaa myös muistaa, että suomalaiset tietovarannot ovat laadukkaita ja oikeasisältöisiä.

Julkisen hallinnon avaamat aineistot tarjoavat erinomaista raaka-ainetta ja mahdollisuuksia kehittää innovatiivisia digitaalisia palveluita. Tarvitsemme kansalaisten elämää helpottavia arkipäivän sovelluksia muun muassa liikenteessä, energiahuollossa, sääpalveluissa ja ympäristönhoidossa.

Erityisen arvokkaita ovat terveydenhoitoa ja esimerkiksi ikääntyvien elämää helpottavat käyttäjäkeskeiset tietotekniikkaratkaisut. Hallinnon sujuvoittaminen ja ammattihenkilöiden työn tukeminen vaativat tehokkaita ja yhteentoimivia tietojärjestelmiä.

  

Voiko terveydenhuollon teknologiaosaamisesta tulla vientivalttimme? Miten valtio pystyy auttamaan tällaisen vientiteollisuuden vahvistumista?

Suomessa on pitkät perinteet tietotekniikan hyödyntämisestä terveydenhuollon palvelutuotannossa. Terveydenhuollon teknologiaosaamisesta voisi syntyä uusi – tai ainakin nykyistä huomattavampi – vientiteollisuuden haara Suomelle. Tästä näkyi merkkejä myös viimekertaisessa Slush-tapahtumassa. Osaamisemme ja kehityspotentiaalimme muun muassa lääketieteellisessä ja terveystieteellisessä tutkimuksessa, terveysteknologiassa, terveyden edistämisessä ja sairauksien hoidossa sekä terveysalan palveluinnovaatioissa on kansainvälisesti kilpailukykyistä.

Terveydenhuollon teknologiaosaamisessa olemme olleet edelläkävijöitä muun muassa kehon toimintojen mittaamisessa ja ihmisten hyvinvointia parantavassa teknologiakehityksessä (eHealth ja health apps). Ne voivat tarjota tulevaisuuden liiketoimintaa monille yrityksille.

Useilla terveydenhoitoalan palveluihin perehtyneillä uusilla yrityksillä on jo valmius testata innovaatioitaan. Niiden haasteena on päästä sairaalan kaltaiseen aitoon ympäristöön, jossa todellisuudessa nähdään hoitoprosessit, niiden tehostamismahdollisuudet ja edellytykset luoda uusia käytäntöjä. Meneillään olevaan sote-uudistukseen voidaan liittää erilaisia kehittämistoimenpiteitä edistämään samanaikaisesti suomalaisten hyvinvointia, yritysten vientiä ja yhteiskuntamme elinvoimaa. 

Artikkeli on alun perin julkaistu Ratkaisu-lehdessä 1/2015

Ratkaisu-lehden kotisivulle